Näkökulma humanistiseen sosiaalipolitiikkaan
Sosiaalipolitiikassa kannattaisi nykyisellään jo luottaa psykologisiin elinkaari- ja kehitystehtäväteorioihin kuin johtaa sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen kentällä ylhäältäpäin asiakkaita tietynlaisiin ratkaisumuotteihin, joissa ei huomioida yksilöllisiä tarpeita. Eikä tässäkään kohtaa pidä myöskään asettaa ihmistieteellisiä teorioita stereotypistämään yksipuolisesti, vaan asettamaan periaatteellisella suhtautumisella lähtökohdaksi palvelujen toteuttaminen ja kehittäminen asiakaslähtöisyyden viitekehykseen. Nykyisellään tapahtuu edelleen liikaa sanktiopolitiikkaa esimerkiksi työllisyyspalveluiden kentälläkin - tässä kohtaa olisi hyvä huomioida humanististen tieteiden näkökulma, jossa ihminen haluaa lähtökohtaisesti sosiaalisena toimijana olla osa yhteisöä. Esimerkiksi ylisukupolviset traumat ja yhteiskunnalliset muutokset ja inhimilliset tragediat asettavat riskejä syrjäytyä yhteisöistä - silloin ei luonnollisesti esimerkiksi juurikin tuo työllisyyspalveluiden karenssipolitiikka t