Tekstit

Pysyväisihmissuhteet traumasidonnaisuuden kannalta

 Pitkäkestoiset traumat syntyvät usein pysyväisihmissuhteissa. Ydinperhe ja sukulaissuhteet sisältävät monenlaisia tiedostamattomia linkkejä opittujen käytös- ja toimintamallien muodossa. Itse olen kokenut, että vaikka esimerkiksi työ- tai kouluyhteisöjen kuormittavat asiat eivät liittyisi itsessään yhdistettäviltä osin perheen tilanteeseen, saattavat ne ylläpitää kuormittavia traumoihin kätkeytyviä vaikeuksia pitkäänkin. Perinteisenä tilanteena hahmotan erityisesti perhekohtaisia eroja yhteiskuntaosallisuudessa. Syrjäytyminen ja työttömyys, sekä yksinäisyys 🤔

Tunne-elämä indikoi ihmisen epätäydellisyyttä

 Tiedostan että oon välillä aika äksy mies, lähinnä tulinen, ja aika ajoin ääripäät, hyvä kärsivällisyys ja tiukoissa tilanteissa ja väärin ymmärrettynä hermostuminen nousee pintaan. Ex-terapeuttini korosti, että tunneilmaisua mun kannattaa kehittää. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin paljon, että oon huono ihminen, jos en pysty riittävästi olemaan mieliksi muille ihmisille. Hiljalleen kuitenkin nykyisen parisuhteen myötä ja vanhempiini liittyneen läheisriippuvuuden heikentämiseen tähdäten on helpottanut, että miksei voisi olla enemmän se, mitä itse kokee omissa henkilökohtaisissa kulisseissa olevan. Sisäinen todellinen ajattelu ja tunteet ovat olemassa kuitenkin joka tapauksessa, vaikka parisuhteessa niitä on lähinnä turvallisempaa tuoda esiin. Sinkkuajan henkinen kipu liittyikin läheisen ihmissuhteen puuttumiseen. Jälkikasvun myötä olen myös tavallaan lunastanut jatkuvuutta elämään ja parisuhteeseen. Rankkaakin on ollut, mutta siitä huolimatta olen kuitenkin melko tyytyväinen nykyt

Ajatuksia sote-sektorin palvelutuotannon tulevaisuuden tarpeista

 Mulla jotenki semmonen intuitio että ehkä toisaalta tulevaisuudessa julkisen sektorin rooli palvelujen tuottajana jo nykyinen sote-alan kriisitilanne huomioiden, siirtynee entistä enemmän yksityisten palveluntuottajien ja jossain määrin kenties myös kolmannen sektorin toimijoille. Liiketoimintalähtöinen palvelutuotanto näyttäytyy periaatteessa ainakin mulle parempana ja todennäköisempänä mahdollisuutena, että yrittäjillä olisi jatkossa enemmän mahdollisuuksia tasa-arvoisesti osallistua julkisen sektorin palveluntuottajien kilpailutuksiin, jossa palvelujen tilaajayhteisö asettaa palveluntuottajien valinnassa painoarvoa palvelujen hinnoittelujen ohella korostetusti myös palveluntuottajien osaamisen todentamiselle käytännössä sekä kotimaisen tuotannon prioriteettiin. Organisaatioiden psykososiaalinen kestävyys suhteessa henkilöstön ja johdon kestävään työhyvinvointiin ja muihin mahdollisiin moraalisiin ja eettisiin tekijöihin olisi kokonaisuudessaan huomioitava kun valitaan palveluntuott

Yksilön voimavarat arjessa sosiaalisen osallistumisen viitekehyksessä

 Tänä vuonna on tullut henkilökohtaisesti todettua että arjen sisältöjen (opiskelu, yritystoiminta ja vauvojen hoito teemat), määrä sinänsä ei ole lähtökohtaisesti sidoksissa riskiin uupua, verrannollisesti arjen suoritteiden määrän ja "suorittamiseen" käytetyn kokonaisajankäytön välillä.  Mulla on vertailukohtana ollut myös sellaisia ajanjaksoja, jolloin käytin keskimäärin vähemmän aikaa opiskeluun ja työelämään osallistumiseen. Tällaisina ajanjaksoina työstin erityisesti omia traumakokemuksiani, joihin yhdistynyt vaihteleva näköalattomuus ja osin  turvattomuuden tunteetkin, sitoivat huomattavasti kognitiivista kapasiteettiani, jolloin myös emotionaaliset ja sosiaaliset ristiriidat olivat omiaan aiheuttamaan sosiaalisten suhteiden vaikeuksia. Ihmisen elämän ja arjen sisältöjen kannatteleva pohja muodostuukin juuri suhteista muihin ihmisiin. Myös Jyväskylän yliopiston psykologian ja psykoterapian asiantuntija, professori Jaakko Seikkula kuvaa ihmisen sosiaalisen osallistumise

Riisuttu ihmisyys - kun kulissit ja ihanteet ovat koetuksella

 Riisuttu ihmisyys - Kulissoitunut persoonallisuus - Itsepärjääminen - Itseriittoisuuden muutokset - Alkujaan korkeat arvot ja ihanteet (nuoruus) - Pelko, että tarvitsee liikaa muiden tukea - Epäluottamus traumaattisista syistä ihmisiin, asteittainen luottamuksen kasvu - Omanarvontunto, sosiaalinen vuorovaikutus, sen motivaatio/palkitsevuus - Suorittamisen muodostuminen itseisarvoksi, vääristynyt kuva, "sumuverho" edessä, peittää aidon  elävän ja inhimillisen arjen prinsiipit.  - Tarve jatkuvaan tietoiseen kontrolliin, se on vähentynyt ja mielen teoria muuttunut. Ihmisyys näyttäytyy uudessa valossa ja siedettävämpänä. Luottamusta elämän kantavuuteen. - Uusi asenne ja asteittainen luopuminen kestämättömistä ajattelu- havainnointi, ja toimintatavoista.  - Salaperäisyyden muurin "riisuminen", annan muiden enemmän lukea minua, ja uskallusta ja palautunutta kykyä toimia itse samoin.

Piilotettu totuus löytyy marginaalista

 On ikään kuin hiljaisesti hyväksyttyä, että yhteisöjen sosiaaliset ristiriidat "pudottavat" osan ihmisistä näennäisen yksilöllisen eduntavoittelun (kilpailun) myötä. Edes nepsy-ryhmään lukeutuvia ihmisiä ei voi yleistää pelkästään pudokkaiksi. On monia menestyjiä tunnetusti siinäkin ryhmässä, eivätkä hekään kaikki ole edenneet ihan humaaneilla metodeilla muita huomioiden. Mutta tiedostan myös, että ihmisillä on kaikilla sisäänrakennettu kilpailuvietti. Sitten järjestelmän "pudokkaat", jotka muodostavat myös monenlaisia alakulttuurisia yhteisöjä, kuitenkin olosuhteiden myötä usein ajautuvat yhteiskunnan marginaalijoukkoon. Esimerkiksi psykologi Aku Kopakkala irtisanottiin työpaikastaan tuotuaan esille, että mielenterveyden medikalisaation sijaan asioita voisi lähestyä ihmiskeskeisemmin. Jyväskylän yliopiston professori Jaakko Seikkula puolestaan korostaa ihmisten aktiivista yhteyttä toisiinsa viitaten että ihmisen elämä rakentuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa

Joustamattomista järjestelmistä vastuullisen toimijuuden ja osallisuuden keskiöön

 Akateemiseen elämäntyyliin liittyy myös omien mielikuvieni mukaan omanlaisensa, etenkin nuorilla aikuisilla tieteeseen uppoutumisen myötä mustavalkoista ajattelua ja kokonaisuuksien hahmottamisen puutteellisuutta mm eri yhteiskunnan ihmisryhmien, erit. alempien sosioekonomisten ryhmien asemasta ja merkityksestä yhteisöissä. Syrjäytyneitä käytetään kyllä tutkimusten objekteina, mutta se on nähdäkseni pääasiassa akateemisten toimijoiden hyvinvoinnin ylläpitämisen väline. Ristiriitaista onkin, että tutkimuksia pidetään usein kullanarvoisina, mutta todellisuudessa tutkimusten kohteiden arki ja heidän toiveet paremmasta osallisuudesta yhteiskuntaan ovat jääneet perinteisesti vain sinne pimentoon ja mahdollisesti syrjäytyneiden palvelujen hajanaisten ja heikosti koordinoitujen verkostojen toimijoiden tietoisuuteen. Lisäksi syrjäytyneiden toimintakyvyn tarkastelu mustavalkoisesti ei ole omiaan ainakaan lisäämään heidän luottamusta palvelujen tuottajien kompetenssiin. Vielä suurempi este ovat