Tekstit

Näkökulma humanistiseen sosiaalipolitiikkaan

 Sosiaalipolitiikassa kannattaisi nykyisellään jo luottaa psykologisiin elinkaari- ja kehitystehtäväteorioihin kuin johtaa sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen kentällä ylhäältäpäin asiakkaita tietynlaisiin ratkaisumuotteihin, joissa ei huomioida yksilöllisiä tarpeita. Eikä tässäkään kohtaa pidä myöskään asettaa ihmistieteellisiä teorioita stereotypistämään yksipuolisesti, vaan asettamaan periaatteellisella suhtautumisella lähtökohdaksi palvelujen toteuttaminen ja kehittäminen asiakaslähtöisyyden viitekehykseen. Nykyisellään tapahtuu edelleen liikaa sanktiopolitiikkaa esimerkiksi työllisyyspalveluiden kentälläkin - tässä kohtaa olisi hyvä huomioida humanististen tieteiden näkökulma, jossa ihminen haluaa lähtökohtaisesti sosiaalisena toimijana olla osa yhteisöä. Esimerkiksi ylisukupolviset traumat ja yhteiskunnalliset muutokset ja inhimilliset tragediat asettavat riskejä syrjäytyä yhteisöistä - silloin ei luonnollisesti esimerkiksi juurikin tuo työllisyyspalveluiden karenssipolitiikka t

Traumaattisesta kokemuksesta henkiseen pääomaan

 Nuorella iällä vakava traumatisoituminen johtaa psykososiaalisen kehityksen kannalta erityisempiin haasteisiin kuin myöhemmin aikuisiällä tapahtuva traumaattiseen aspektiin yltävä kokemus. Nuorella iällä ihmisen psyykkinen ja sosiaalinen kehitys on voimakkaassa kehitysvaiheessa, jossa resilienssi ei vastaa ehyemmän aikuisen kykyä palautua traumaattisesta kriisistä. Toisaalta nuorena koettu vakava traumatisoituminen voi parhaimmillaan kokemusten työstämisen mahdollisuuden myötä olla myöhemmin aikuisiällä merkittävä voimavara. Traumaattinen kokemus vaikuttaa mielen toimintojen integraatioon, jolloin oman henkilökohtaisen kokemustaustani mukaan käytännössä etenkin sosiaalisen toimintakyvyn puolella ahdistuneisuus voi liittyä suhteellisen pieniinkin säröihin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Liittyy kenties menettämisen tai hylkäämisen pelkoon tai pelkoon tilanteen muodostumisessa jollain tavalla sosiaalisesti kestämättömäksi. Myös liialliseen vaativuuteen itseä kohtaan ja mahdollise

Kustannussäästöjä soteen yksilöllisistä palvelukokonaisuuksista

 Sotessa esitetty tarvittava 6 miljd. säästö olisi mahdollista nähdäkseni saavuttaa järjestämällä erityisesti mielenterveyden tuen palvelukäytäntöjä enemmän psykososiaalista ja osallistavaa tukea palvelutuotannossa, asiakastyössä korostaen. Lisäksi asiakaslähtöisiä yksilöllisiä polkuja, ja asiakkaiden palvelutarpeen arvioissa jouhevuutta yhteistyöhön saataisiin henkilöstöresurssien kohdentamisella tarpeiden mukaisesti asiakkaan, sosiaalitoimen, kokemusosaajien sekä terveyspalvelujen dialogisella lähestymistavalla toteutettavassa yhteistyössä.  Nykyisellään mielenterveyden sektorin kokonaiskulut yhteiskunnallisesti ovat vuosittain tilastotutkimusten mukaan olleet noin 11 miljardia. Tässä ajassa lienee kuitenkin tärkeää etsiä säästöjä leikkaamatta palvelujen resurssoinnista. Tämä on mahdollista ainoastaan nykyisten palvelujärjestelmien toimintojen rationalisoinnilla asiakaslähtöisemmiksi, sekä asiakkaiden tilanteiden kokonaisvaltaisemmalla koordinoinnilla yhteiskuntaosallisuuden edistämi

Keskeneräisyys on oikeastaan mielekästä

 Ennen ajattelin, että se "oikea elämä" alkaa kun olen "valmis". Sittemmin olen alkanut ajattelemaan, että keskeneräisyys on vaihtelevasti aina vallitseva kaikissa elämäntilanteissa. Ja vaikka elämäntilanteissa on viime aikoina ollut ajoittain enemmänkin kuormitusta, kuitenkin usein voin pohjustaa niissä elämistä monilla asioilla, joista on syytä olla tyytyväinen :)

Sosiaalinen hyvinvointi työssäjaksamisen ja työn laadun kannalta

 Ite oon mietiskelly, että työelämässä suorittamisen määrä ja siihen kuluva aika eivät itsessään ole yhteydessä esim. työuupumukseen niin voimakkaasti kuin työympäristön epäkohdat, kuten työilmapiirin ristiriidat, työpaikkakiusaaminen. Kun työnteon olosuhteissa on inhimilliset tekijät kunnossa, voi kenties samoilla ponnistuksilla jaksaa esim. neljän tunnin sijaan 8 tunnin työskentelyajan. Sosiaalisella hyvinvoinnilla on merkitystä myös työn laadun kannalta, mutta varmasti myös ammatillisen itsevarmuuden osalta, sekä innovaatioiden kehittämistä ajatellen. 

Työkyvyn tuen teemasta

 Tässä aamulla tuli inspiraatio aloitella työkykykoordinaattorin ja kokemusasiantuntijan osaamisen perustein työkyvyn oma-arviointi kyselylomakkeen luonnostelua. Jatkossa ajatuksenani innovoida sekä itse että mahdollisisesti tarvittavissa ja muotoutuvissa verkostoissa työkyvyn tuen mallia. Työkyvyn tukipalvelujen kehittäminen sekä työssä jo oleville on nähdäkseni yhtä tärkeää kuin myös työelämän ulkopuolella syystä tai toisesta oleville. Omankin työ- ja toimintakyvyn osalta matka jatkuu. Sellaista lähestymiskulmaa esim. työelämän ulkopuolella jo pitkäänkin olleiden ihmisten kohdalla on hyvä korostaa, että työkyvyn kehittämistä työllistymistä ajatellen kannattaisi lähestyä realistisesti, ja etsimällä muiltakin elämänalueilta vahvuuksia ja tietysti myös niitä puutteita, joita vahvistamaan pitkäjänteisesti pyrkimällä psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky erityisesti vahvistuisivat 🤔

Identiteetti vahvistuu epämukavuusalueellakin

 Ajoittainen epävarmuuden ja myös turvattomuuden tunne tukevat nekin osiltaan oman mukavuusalueen säätelemisen kehitystä etenkin ihmissuhteissa ja tuntemattomien ihmisten kohtaamisissa 🤔 Ite kokenut niin, että diagnoosikeskeinen ajattelu tarpeettoman laajassa merkityksessä voi jopa kapeuttaa omaa sosiaalista identiteettiä, kompetenssia ja tarpeettomasti stereotypistaa diagnoosien kautta ihmiskuvan hahmottamista yms.