Kootut kokemukset arjen tutkivalla otteella

 Kirjoitin aiemmin eräässä blogitekstissäni kokemuksellisen alustuksen psykoosin perustekijöihin liittyen. Siinä yhteydessä kirjoitin seuraavasti: "Terve ulospäinsuuntautuneisuus ilman egoistisia assosiaatioita ei ole päässyt minuudessa kehittymään." Aloin jo miettimään toisaalta mikä teoria vahvistaisi tämän kokemuksellisen ilmaisuni, mutta sitten sattumalta luin verkosta Yrjö Alasen työryhmän työhön liittyvän artikkelin liittyen psykoosin ja skitsofrenian tarpeenmukaisen hoidon agendaan.  Kyseisessä artikkelissa viitataan Sigmund Freudin teoriaan psykoosin syntyvaiheista. Freud kuvaa kaksi vaihetta siihen liittyen, narsistisen regression ja objektisuhteista luopumisen. Objektisuhteilla tarkoitetaan aiempien merkityksellisten ihmissuhteiden kokemuksia - miten kokemukset tietyssä yhteisökontekstissa muokkaavat itsen suhdetta muihin ja muiden suhtautumista itseen.  Kun yksilö luopuu kriisissä objektisuhteista, on suora vaikutus ihmisen ulospäinsuuntautumiseen. Kun terve ulospä

 Tulevaisuuden sote-uudistuksella on merkittäviä tehtäviä joustavien ja asiakaslähtöisen palvelumallin toteutumista ajatellen. Mielenterveyden asiakas- ja dialogisuus, sekä verkostotyön malli, jonka on tutkimuksissakin todettu edistävän merkittävästi mielenterveyskuntoutujien toipumista ja yhteiskuntaosallisuutta, olisi nähdäkseni tarkoituksemukaista yhdistää sote-uudistusprojektin yhteen osa-alueeseen, työkyvyn tuen palveluihin tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksessa. Molemmissa palveluissa olennaista on palvelurakenteissa tapahtuva dialogisuuden periaatteiden mukaan toteutettava asiakaslähtöinen ja verkostojen näkökulmaa kuunteleva ja huomioiva yhteistyö yksilöllisiin polkuihin tähtäävä avun tarvitsijan itsenäistä toimijuutta vahvistava kokonaisuus. Viittaan tässä erityisesti myös terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen sekä sosiaali- ja terveysministeriön sekä työministeriön hankkeeseen, jonka alustusseminaarissa kokemuspuheenvuoroni kuunneltiin ja näkemyksiäni käsiteltiin. Se oli

 Maailman terveysjärjestö WHO otti asiakseen kannattaa ja edistää avoimen dialogin mielenterveyshoitomuotoa. Se olisi jo hyvä syy siihen, että Suomessa käynnissä oleva sote-uudistus ottaisi yhdeksi teemakseen mielenterveyden hoitokulttuurin muutosparadigman, jossa suositeltaisiin kaikkien kuntien ja muiden palveluntuottajaorganisaatioiden tulevaisuuden lähtökohdaksi tätä järjestelmää. Järjestelmä vaatii Keroputaan mallin asiantuntijoiden mukaan paljon enemmän resursseja ja siten taloudellistakin satsausta, mutta tuottaa myös vastaavasti parempia tuloksia kuin perinteinen yksilöä eristäväksi ja leimaavaksi yleisesti koettu lähinnä lääkinnälliseen kuntoutukseen perustuva biologisen näkökulman psykiatria. Muun muassa toimittaja Marja Sannikan taannoisessa tv-ohjelmassa esitettiin yhteinen huoli mielenterveyssyistä johtuvien sairauslomien ja pitkäaikaistyökyvyttömyyden suhteellisen voimakkaasta kasvusta etenkin nuorilla aikuisilla viime vuosina. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että avun ha

 Tässä vähän assosiaatioitani liittyen traumaan ja sen kerrannaisvaikutuksiin. Trauma syntyy lähtökohtaisesti sellaisen negatiivisluontoisen tapahtuman, esimerkiksi koulukiusatuksi joutumisen kautta, minkä vaikuttavat tekijät ovat niin yhteisöstä kuin yksilöistä lähtöisiä erilaisine, moniulottuvaisine tapahtumienkulkuineen. Tästä trauman käsittelyn monimutkaisuudesta ja epämieluisuudesta johtuen trauman kohdannut ihminen aluksi saattaa torjua kokemuksensa ja pystyä etenkin olosuhteiden muuttuessa elämään ainakin jonkin aikaa olemalla ajattelematta traumaattisen kokemuksen tapahtumia. Ihmisen mieli sopeutuu taakan kanssa elämiseen usein nopeastikin etenkin paremmassa ympäristössä. Kuitenkin trauman vaikutuksesta ihmisen reagointitavat uusissa haasteissa sekä käyttäytyminen saattavat muuttua ja saada haitallisia vaikutteita piilotajunnassa aktivoituvien muistojen kautta.  Ylisukupolvinen trauma etenkin on siinä mielessä hankala, että läheiset perhe- ja sukulaissuhteet aiheuttavat kerrann

 Pohdintaa avoimen dialogin piirteistä ja eduista. Avoin dialogi lähtee ajatuksena ihmisen sisäsyntyisistä ajatuksista, tunteista, sekä niiden assosioitumisista reagointimalleihin nykyhetken tilanteen luonnollisissa olosuhteissa. Ajattelu, tunnekokemukset sekä reagointitavat puolestaan liittyvät ihmisen nykyhetken käsitykseen siitä, millainen minäkuva ja oman roolin tiedostus yksilöllä on muodostunut aiempien kokemusten, mahdollisten syvien traumojenkin kautta. Syvä traumaattinen kokemus ja/tai sosiaalinen kriisi muuttaa monesti sekä ihmisen minäkuvaa itsestään, ja erityisesti kriisin käsittelemättömät asiat vaikeuttavat ihmisen toimintaa sekä muuttavat ihmisen toimintaa ja monesti kapeuttavat vuorovaikutteista roolia suhteessa lähipiiriin ja muihin yhteisöihin. Tässä kohtaa tarkoituksenmukaisin auttamiskeino on nähdäkseni avoin dialogi. Tilanteen selvittäminen alkaa siinä välittömästi ja tarvittaessa mukana on kyseistä yhteisö, kuten perheenjäseniä tai puoliso, jotta yhteisölliset, jo

 Mediassa ja etenkin uutisissa annetaan elämästä ja yhteiskunnasta aina enimmäkseen kuvaa yhteiskunnan taloustilanteen ja tulevaisuuden talouskasvun merkityksestä tärkeimpänä asiana. Toisaalta usein korostetaan joissain yhteyksissä että ihmisen inhimillinen elämä, sen arvo ei ole rahassa mitattavissa. Taloudelliset tekijät ovat kuitenkin merkittävässä osassa myös ihmisten auttamistyössä. Auttajat tarvitsevat palkkansa tehdystä työstä. Kuitenkin ihmisen kokemukset ja niiden perusteella tapahtuva kasvu ja kehitys ovat usein myös taloudellisen kasvun perusedellytyksiä. Koetut vaikeudet tuottavat uusia ideoita ja innovaatioita, joilla voi olla suuri merkitys ihmisen arjessa, tarvittavissa muutoksissa, jotka merkitsevät kasvua myös talouden tunnuslukujen kannalta. Inhimillinen näkökulma on kuitenkin ihmisyyden ja hyvinvoinnin peruslähtökohta, jota muiden arkielämän tekijöiden, kuten työelämän pitäisi erityisesti huomioida, jotta ennaltaehkäistäisiin vakavien kriisien syntymustä, esimerkiksi

 Artikkelia päihteiden, erityisesti laittomien huumeiden käytön aiheuttamista yksilöllisistä tragedioista ja kerrannaisvaikutuksista on viime ajat riittänyt. Yksi syy siihen, että mielenterveyshoitoa vältellään (stigmankin pelossa), lienee se, että se hoito perustuu lääkityksiin. Päihteiden tilalle tulee siellä esim Abilify ja Ketipinor ellei sitten jopa vahvoista vahvin Leponex. Youtubesta löytyy näistä kohtaloista dokumentteja. Pitäisi resurssoida ja nimenomaan olla pitkäjänteinen poliitikoiden jotta muuallekin Suomeen saataisiin Keroputaan mallin kaltainen psykososiaalisiseen hoitoon ensisijaisesti keskittyvä järjestelmä, johon pääsee ilman lähetettä. Keroputaalla lähdetään liikkeelle todellisista polttavista elämän ja ihmissuhteiden ristiriidoista, eikä lähdetä keräämään avun tarvitsijalle diagnoosi ja lääkearsenaalia.  Ajattelu, sen dialoginen tuki tarvittaessa, ohjaa ja avustaa ihmistä käsittelemään ristiriidat, antamaan niille merkitykset. Ajattelu ja tunteminen säätelevät ensis