Mielen teorian kehityskulkuni

 Joskus teininä käsitykseni mielen teoriasta oli jollain tavalla osittain hieman puutteellinen. Mulla oli käsitys että kaiken aikaa olisi ihanteellista ja yleisinhimillistä ylläpitää "kulissiroolia" ja siihen liittyen näytellä muiden ihmisten seurassa, erityisesti tuntemattomien, joskus tuttujenkin, omia reaktioitaan arjen tilanteissa, vaativissakin ja joskus myös arvaamattomissa olosuhteissa. Näin toteutin silloin itseäni, ja voin silloin suhteellisen hyvin omassa kuplassani, jonka olemassaoloa vahvistivat ns kiltin pojan imagooni kohdistunut suosio koulussa opettajien taholta ja muiden oppilaiden korkean tason käyttäytyminen aikuisopetuksen peruskoulussa ja sen jälkeen aikuislukiossa. Sitten kunnes koitti siirtymistavoite pysyvästi työelämään, ristiriidat opintojen maailmaan olivat omiaan aiheuttamaan kulttuurishokin ja sosiaalisia haasteita. Työelämässä toimitaankin aika lailla eri tavoin ja kiltit ja liian tunnolliset, korkean profiilin käytöstä ylläpitävät jääväätkin kovia taktiikkoja toteuttavien jalkoihin. Järjestelmäshokki, kuvaa hyvin Apulanta biisissään lokin päällä lokki.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansalaispalvelumalli virastojen ja kansalaisten palvelukontaktien sujuvoittamiseen

Sosiaalinen konstruktio oman elämäni yksilöllisenä polkuna

Oman olemuksen ja toiminnan vaikutuksen ymmärtäminen ja suhteuttaminen