Minän rajat psyykkisen tasapainon säätelijänä

 Ihmisen psyykettä suojelevat ulkopuolisilta vaikutteilta minän rajat. Mutta jos ihminen on aina epätäydellinen ja keskeneräinen, niin ehkä myös minän rajat muuntuvat ja kehittyvät, liittyen ihmisen kehityskriiseihin, arjen toimintaan ja ihmissuhteiden tarjoamaan joko henkiseen tukeen tai toisessa päässä sellaiseen ilmiöön, jossa minän rajat ovat koetuksella. Traumaattisia muistoja ylläpitävä ihmissuhde kenties heikentää psyyken suojaavia tekijöitä ajattelun ja emotionaalisten negatiivisten teemojen ehdollistuessa osaksi persoonallisuuden rakenteita. Tällöin ihmisen mieli saattaakin aspektoida psyykkisestä traumasta johtuvaa yliherkkyyttä siinä määrin jopa kaikkien elämänalueiden ihmissuhteisiin, että uupumuksen riski kasvaa, samoin myös yliherkkyydestä johtuva perfektionistinen asenne esimerkiksi työelämässä liittyen asioiden keskeneräisyyden sietämiseen, ja johtaen eettiseen stressiin, kun huomaakin että on itse riittämätön. Mutta todellisuudessahan ihminen on aina epätäydellinen ja monesti myös muiden näkökulmasta riittämätön. Siksi onkin hyvä pitää yksilöllisesti kiinni oikeudesta psyykkisesti tasapainoiseen elämään, sen pitäisi olla jokaisen ihmisen oikeus taustoista riippumatta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansalaispalvelumalli virastojen ja kansalaisten palvelukontaktien sujuvoittamiseen

Avoin dialogi ja virhediagnoosin välttäminen

Asperger ja aistiärsykkeiden haaste