Oman olemuksen ja toiminnan vaikutuksen ymmärtäminen ja suhteuttaminen

 Oman olemuksen ja toiminnan vaikutuksen suhteuttaminen lienee jokaisen ihmisen ainakin ajoittainen haaste. Esimerkiksi jonkin sosiaalisen tilanteen jälkimainingeissa olen itse ajatellut, minkälainen oli verbaalisen viestinnän sisältö, oliko se kenties vahingollinen vuorovaikutustilanteen toiselle osapuolelle. Mutta entä jos sanoin asiani liian painokkaasti ja kenties olin sanattomalla viestinnälläni, erityisesti puheeni tahtomattani epämiellyttävällä äänensävyllä saanut pahimmillaan toisen ihmisen pois tolaltaan, ja että tästä johtuen hänelle olisi aiheutunut minun kanssa keskusteltuani tunnelukko. Aikoinaan olin käytöstäni kohtaan erittäin kriittinen. Halusin olla hyvä ihminen enkä olla varsinkaan missään toisten tiellä tai rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan ilmaista itseään ja työpaikalla tai koulussa ollessani pahin pelkoni liittyi että olisin heikentämässä työilmapiiriä ja muiden työntekijöiden työn tuottavuutta. 

Kutsuisin tällaista perfektionistisuuteen taipuvaista käyttäytymistavoitetta nuoruusiän traumasta johtuneeksi oman olemuksen ja toiminnan vaikutusten ymmärtämiseen / hahmottamiseen liittyväksi suhteuttamisen hankaluudeksi. Kyseessä on siis tietynlainen traumaattisesta itsetunnon ja minäkuvan vaurioitumisesta aiheutunut suhteuttamisharhakuva. Avainsanoja tällaisen noidankehän syntymisessä: erityinen kriittisyys, nuoruudessa liian suuret itseen kohdustuvat ja/tai kohdistetut vaatimukset, oman itsetunnon perustuminen korostuneesti sosiaalisissa tilanteissa muiden miellyttämiseen, motivaation perustuminen arjessa hyvän palautteen saamiseen korostuneen säännöllisesti ja säännöllisesti toistuvia mielen toiminnan ja toimintakyvyn ylläpitämisen edellytyksiä ajatellen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansalaispalvelumalli virastojen ja kansalaisten palvelukontaktien sujuvoittamiseen

Avoin dialogi ja virhediagnoosin välttäminen

Objektisuhdeteoria ja psykoottinen merkityksenluominen