Traumasidonnainen sopeutumattomuus

 Vaihtoehtoinen näkökulma sosiaalisten tilanteiden pelkoihin, yksinäisyyteen ja yhteiskunnalliseen osallisuuteen sijoittuvaan sopeutumattomuuteen. Traumaattinen kokemus on omalla kohdallani vienyt teini-iästäni lähtien "oman tien" kulkijaksi. Traumaattinen kokemus itsessään ei liity ihmisen luonteeseen ja persoonaan, mutta rajoittaa ihmisen luottamusta muihin siinä määrin, että ihmisen ulospäinsuuntautuneisuus voi sen myötä rajoittua, samoin motivaatio sosiaalisuuteen ja sosiaaliset tilanteet eivät välttämättä palkitse tarvittavalla tavalla. Traumaattisen kokemuksen värittämässä vaiheessa koin lisäksi erityistä herkkyyttä muiden ihmisten vaikutteille, ja siitä osittain kummunnutta tarvetta korostaa omassa käytöksessä ja reagointitavoissa perfektionistista asennetta ja siihen liittyvää itsekontrollia. Johtopäätöksenä voisin kuvailla, että synnynnäistä sopeutumattomuutta harvemmin itsessään on olemassa, mutta kriittisten psykologisten kehityskriisien, erit nuoruus, jääminen puolitiehen traumaattisen kokemuksen myötä, mahdollisesti voi ilmentää myöhemmin yhteiskunnan osallisuusteemoihin sopeutumattomuutta, mutta näin yli kolmekymppisenä olen parisuhteenkin avulla onnistunut ja motivoitunut uudelleen tarkastelemaan elämääni ja itseäni yksilöt-yhteisö ajattelua tarkastellen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansalaispalvelumalli virastojen ja kansalaisten palvelukontaktien sujuvoittamiseen

Avoin dialogi ja virhediagnoosin välttäminen

Asperger ja aistiärsykkeiden haaste