Havainnointitaipumuksen ehdollistuminen ja psykososiaalinen kuormitus

 Tänään just omia kokemuksia miettiessä pohdin, että ihmisten seurassa ollessani olen jonkin verran muuttunut rennommaksi, mitä tulee sosiaaliseen stressiin. Erityisesti olen laittanut merkille havainnointitaipumuksiani sosiaalisissa ympäristöissä. Olen varsin kriittinen itseäni kohtaan sosiaalista vastuuta kokien - kontrollointitaipumukseni on osoittanut, miten ajattelen sisäisesti eri tilanteissa, ja miten reflektoin ja analysoin eräällä tavalla puoliautomaattisesti, miten ryhmässä ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Koska olen tarkkailija ryhmätilanteissa, oma osuuteni sosiaalisesti voi jäädä suppeammaksi, mitä tulee mahdollisuuteeni osallistua  keskusteluun ja ylipäätään muodostaa kommentteja osuviin väleihin nopean keskustelun tahdissa spontaanisti.


Toinen asia taas on vähän samaa sivuten, millä tavalla havainnointitekniikkani on ehdollistunut muun muassa traumaattisten kokemuksien myötä verraten siihen aikaan, kun olin alle teini-ikäinen. Teini-iän jälkeen havainnointini on perustunut enemmän siihen, miten voisin jollain tavalla olla avuksi tai miellyttää mahdollisuuksien mukaan muita ihmisiä. Läheskään aina tilanne ei kuitenkaan anna myöden auttamiselle tai miellyttäville kommenteille. Edellä kuvasmistani syistä saatan vaikuttaa jonkin verran omissa maailmoissani olevalta, etenkin kun tähän havainnointiehdollistumaani liittyy vielä erityisenä lisänä oman roolin vaikutuksen miettiminen, sekä erilaisten syy-seuraussuhteiden pohtiminen ja vertaaminen ainakin jossain määrin siihen, millä tavalla roolini muuttuu eri tilanteissa ja sosiaalisessa kontekstissa. 


Mielen hyvinvointiin tällä asialla on myös oma vaikutuksensa. Riski jäädä ryhmän ulkopuolelle on suurempi, ja vaara muutenkin liikaa erakoitua psykososiaalisesti. Pääasiassa koen että mielenterveyden haasteissani on ollut kyse juuri näistä edellä kuvaamistani teemoista.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kansalaispalvelumalli virastojen ja kansalaisten palvelukontaktien sujuvoittamiseen

Sosiaalinen konstruktio oman elämäni yksilöllisenä polkuna

Oman olemuksen ja toiminnan vaikutuksen ymmärtäminen ja suhteuttaminen