Kootut kokemukset arjen tutkivalla otteella

 Mulla jotenki semmonen intuitio että ehkä toisaalta tulevaisuudessa julkisen sektorin rooli palvelujen tuottajana jo nykyinen sote-alan kriisitilanne huomioiden, siirtynee entistä enemmän yksityisten palveluntuottajien ja jossain määrin kenties myös kolmannen sektorin toimijoille. Liiketoimintalähtöinen palvelutuotanto näyttäytyy periaatteessa ainakin mulle parempana ja todennäköisempänä mahdollisuutena, että yrittäjillä olisi jatkossa enemmän mahdollisuuksia tasa-arvoisesti osallistua julkisen sektorin palveluntuottajien kilpailutuksiin, jossa palvelujen tilaajayhteisö asettaa palveluntuottajien valinnassa painoarvoa palvelujen hinnoittelujen ohella korostetusti myös palveluntuottajien osaamisen todentamiselle käytännössä sekä kotimaisen tuotannon prioriteettiin. Organisaatioiden psykososiaalinen kestävyys suhteessa henkilöstön ja johdon kestävään työhyvinvointiin ja muihin mahdollisiin moraalisiin ja eettisiin tekijöihin olisi kokonaisuudessaan huomioitava kun valitaan palveluntuott

 Tänä vuonna on tullut henkilökohtaisesti todettua että arjen sisältöjen (opiskelu, yritystoiminta ja vauvojen hoito teemat), määrä sinänsä ei ole lähtökohtaisesti sidoksissa riskiin uupua, verrannollisesti arjen suoritteiden määrän ja "suorittamiseen" käytetyn kokonaisajankäytön välillä.  Mulla on vertailukohtana ollut myös sellaisia ajanjaksoja, jolloin käytin keskimäärin vähemmän aikaa opiskeluun ja työelämään osallistumiseen. Tällaisina ajanjaksoina työstin erityisesti omia traumakokemuksiani, joihin yhdistynyt vaihteleva näköalattomuus ja osin  turvattomuuden tunteetkin, sitoivat huomattavasti kognitiivista kapasiteettiani, jolloin myös emotionaaliset ja sosiaaliset ristiriidat olivat omiaan aiheuttamaan sosiaalisten suhteiden vaikeuksia. Ihmisen elämän ja arjen sisältöjen kannatteleva pohja muodostuukin juuri suhteista muihin ihmisiin. Myös Jyväskylän yliopiston psykologian ja psykoterapian asiantuntija, professori Jaakko Seikkula kuvaa ihmisen sosiaalisen osallistumise