Yksilön voimavarat arjessa sosiaalisen osallistumisen viitekehyksessä

 Tänä vuonna on tullut henkilökohtaisesti todettua että arjen sisältöjen (opiskelu, yritystoiminta ja vauvojen hoito teemat), määrä sinänsä ei ole lähtökohtaisesti sidoksissa riskiin uupua, verrannollisesti arjen suoritteiden määrän ja "suorittamiseen" käytetyn kokonaisajankäytön välillä. 


Mulla on vertailukohtana ollut myös sellaisia ajanjaksoja, jolloin käytin keskimäärin vähemmän aikaa opiskeluun ja työelämään osallistumiseen. Tällaisina ajanjaksoina työstin erityisesti omia traumakokemuksiani, joihin yhdistynyt vaihteleva näköalattomuus ja osin  turvattomuuden tunteetkin, sitoivat huomattavasti kognitiivista kapasiteettiani, jolloin myös emotionaaliset ja sosiaaliset ristiriidat olivat omiaan aiheuttamaan sosiaalisten suhteiden vaikeuksia. Ihmisen elämän ja arjen sisältöjen kannatteleva pohja muodostuukin juuri suhteista muihin ihmisiin. Myös Jyväskylän yliopiston psykologian ja psykoterapian asiantuntija, professori Jaakko Seikkula kuvaa ihmisen sosiaalisen osallistumisen merkitystä toimintakyvyn ja hyvinvoinnin muodostumisessa ihmisen ihmissuhdeverkostojen lähtökohdista (Seikkula; Aika, suhteet ja muutos, luento THL, 2015). 


Kuitenkin kokemuksieni mukaan olennaista arkielämän mielekkyyden ja suorittamisen (mm. opiskelu, työ ja kansalaisvaikuttaminen), ja rentoutumisen ja levon kannalta eri elämänalueiden tasapainoiseen toteuttamisen pyrkimykseen liittyvä - oman elämän toimijuuden kokemuksesta muotoutuva sisäinen turvallisuuden tunne, luo puitteet kestävälle voimavarojen hyödyntämiselle ja uudistumiselle. Intersubjektiivisuuden myötä ihmisen kokemus omasta hyvinvoinnista luo kasvumahdollisuuksia ja kerrannaisvaikutuksia myös yhteisöllisen hyvinvoinnin kehitykselle.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Havainnointitaipumuksen ehdollistuminen ja psykososiaalinen kuormitus

 Tänään just omia kokemuksia miettiessä pohdin, että ihmisten seurassa ollessani olen jonkin verran muuttunut rennommaksi, mitä tulee sosiaaliseen stressiin. Erityisesti olen laittanut merkille havainnointitaipumuksiani sosiaalisissa ympäristöissä. Olen varsin kriittinen itseäni kohtaan sosiaalista vastuuta kokien - kontrollointitaipumukseni on osoittanut, miten ajattelen sisäisesti eri tilanteissa, ja miten reflektoin ja analysoin eräällä tavalla puoliautomaattisesti, miten ryhmässä ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Koska olen tarkkailija ryhmätilanteissa, oma osuuteni sosiaalisesti voi jäädä suppeammaksi, mitä tulee mahdollisuuteeni osallistua  keskusteluun ja ylipäätään muodostaa kommentteja osuviin väleihin nopean keskustelun tahdissa spontaanisti. Toinen asia taas on vähän samaa sivuten, millä tavalla havainnointitekniikkani on ehdollistunut muun muassa traumaattisten kokemuksien myötä verraten siihen aikaan, kun olin alle teini-ikäinen. Teini-iän jälkeen havainnointini on perustunut
Lue lisää

Tunne-elämä indikoi ihmisen epätäydellisyyttä

 Tiedostan että oon välillä aika äksy mies, lähinnä tulinen, ja aika ajoin ääripäät, hyvä kärsivällisyys ja tiukoissa tilanteissa ja väärin ymmärrettynä hermostuminen nousee pintaan. Ex-terapeuttini korosti, että tunneilmaisua mun kannattaa kehittää. Muutama vuosi sitten vielä ajattelin paljon, että oon huono ihminen, jos en pysty riittävästi olemaan mieliksi muille ihmisille. Hiljalleen kuitenkin nykyisen parisuhteen myötä ja vanhempiini liittyneen läheisriippuvuuden heikentämiseen tähdäten on helpottanut, että miksei voisi olla enemmän se, mitä itse kokee omissa henkilökohtaisissa kulisseissa olevan. Sisäinen todellinen ajattelu ja tunteet ovat olemassa kuitenkin joka tapauksessa, vaikka parisuhteessa niitä on lähinnä turvallisempaa tuoda esiin. Sinkkuajan henkinen kipu liittyikin läheisen ihmissuhteen puuttumiseen. Jälkikasvun myötä olen myös tavallaan lunastanut jatkuvuutta elämään ja parisuhteeseen. Rankkaakin on ollut, mutta siitä huolimatta olen kuitenkin melko tyytyväinen nykyt
Lue lisää

Minän rajat psyykkisen tasapainon säätelijänä

 Ihmisen psyykettä suojelevat ulkopuolisilta vaikutteilta minän rajat. Mutta jos ihminen on aina epätäydellinen ja keskeneräinen, niin ehkä myös minän rajat muuntuvat ja kehittyvät, liittyen ihmisen kehityskriiseihin, arjen toimintaan ja ihmissuhteiden tarjoamaan joko henkiseen tukeen tai toisessa päässä sellaiseen ilmiöön, jossa minän rajat ovat koetuksella. Traumaattisia muistoja ylläpitävä ihmissuhde kenties heikentää psyyken suojaavia tekijöitä ajattelun ja emotionaalisten negatiivisten teemojen ehdollistuessa osaksi persoonallisuuden rakenteita. Tällöin ihmisen mieli saattaakin aspektoida psyykkisestä traumasta johtuvaa yliherkkyyttä siinä määrin jopa kaikkien elämänalueiden ihmissuhteisiin, että uupumuksen riski kasvaa, samoin myös yliherkkyydestä johtuva perfektionistinen asenne esimerkiksi työelämässä liittyen asioiden keskeneräisyyden sietämiseen, ja johtaen eettiseen stressiin, kun huomaakin että on itse riittämätön. Mutta todellisuudessahan ihminen on aina epätäydellinen ja
Lue lisää