Yksilön voimavarat arjessa sosiaalisen osallistumisen viitekehyksessä

 Tänä vuonna on tullut henkilökohtaisesti todettua että arjen sisältöjen (opiskelu, yritystoiminta ja vauvojen hoito teemat), määrä sinänsä ei ole lähtökohtaisesti sidoksissa riskiin uupua, verrannollisesti arjen suoritteiden määrän ja "suorittamiseen" käytetyn kokonaisajankäytön välillä. 


Mulla on vertailukohtana ollut myös sellaisia ajanjaksoja, jolloin käytin keskimäärin vähemmän aikaa opiskeluun ja työelämään osallistumiseen. Tällaisina ajanjaksoina työstin erityisesti omia traumakokemuksiani, joihin yhdistynyt vaihteleva näköalattomuus ja osin  turvattomuuden tunteetkin, sitoivat huomattavasti kognitiivista kapasiteettiani, jolloin myös emotionaaliset ja sosiaaliset ristiriidat olivat omiaan aiheuttamaan sosiaalisten suhteiden vaikeuksia. Ihmisen elämän ja arjen sisältöjen kannatteleva pohja muodostuukin juuri suhteista muihin ihmisiin. Myös Jyväskylän yliopiston psykologian ja psykoterapian asiantuntija, professori Jaakko Seikkula kuvaa ihmisen sosiaalisen osallistumisen merkitystä toimintakyvyn ja hyvinvoinnin muodostumisessa ihmisen ihmissuhdeverkostojen lähtökohdista (Seikkula; Aika, suhteet ja muutos, luento THL, 2015). 


Kuitenkin kokemuksieni mukaan olennaista arkielämän mielekkyyden ja suorittamisen (mm. opiskelu, työ ja kansalaisvaikuttaminen), ja rentoutumisen ja levon kannalta eri elämänalueiden tasapainoiseen toteuttamisen pyrkimykseen liittyvä - oman elämän toimijuuden kokemuksesta muotoutuva sisäinen turvallisuuden tunne, luo puitteet kestävälle voimavarojen hyödyntämiselle ja uudistumiselle. Intersubjektiivisuuden myötä ihmisen kokemus omasta hyvinvoinnista luo kasvumahdollisuuksia ja kerrannaisvaikutuksia myös yhteisöllisen hyvinvoinnin kehitykselle.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sosiaalinen konstruktio oman elämäni yksilöllisenä polkuna

Oman olemuksen ja toiminnan vaikutuksen ymmärtäminen ja suhteuttaminen

Minän rajat psyykkisen tasapainon säätelijänä