Pysyväisihmissuhteet traumasidonnaisuuden kannalta

 Pitkäkestoiset traumat syntyvät usein pysyväisihmissuhteissa. Ydinperhe ja sukulaissuhteet sisältävät monenlaisia tiedostamattomia linkkejä opittujen käytös- ja toimintamallien muodossa. Itse olen kokenut, että vaikka esimerkiksi työ- tai kouluyhteisöjen kuormittavat asiat eivät liittyisi itsessään yhdistettäviltä osin perheen tilanteeseen, saattavat ne ylläpitää kuormittavia traumoihin kätkeytyviä vaikeuksia pitkäänkin. Perinteisenä tilanteena hahmotan erityisesti perhekohtaisia eroja yhteiskuntaosallisuudessa. Syrjäytyminen ja työttömyys, sekä yksinäisyys 🤔

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sosiaalinen konstruktio oman elämäni yksilöllisenä polkuna

 Sosiaalisissa tilanteissa kun puhun jonkun kanssa, niin ikäänkuin "maadoitun" menemästä syvälle omiin mietteisiin. Täällä ensikodilla olen saanut vertaistukea yhdeltä toiselta isältä, joka ilmeisesti on mua jonkun verran nuorempikin. Henkinen ikä taitaa olla aika lähellä sama. Traumoistani olen päässyt yllättävän hyvin mutta pitkän ponnistelun kautta vähemmälle ja nykyään mun on paljon helpompi lukea muita ihmisiä - lähinnä johtuen siitä että traumaattisten nuoruudenkokemusten osittain tukahduttama mielen teoriahahmotus on päässyt kahleistaan. Tämä on ollut pikku hiljaa hyvin terapeuttinen prosessi. Se oli mun taustalla läpikäytävä. Ei ollut kuitenkaan yhtä ainoaa asiaa tai tapahtumaa, vaan monien tekijöiden summa, miksi erakoiduin ikätovereistani niin voimakkaasti yläkouluaikana. Enoni sen sijaan on opettanut mulle elämästä ja myös elämän haasteista ja rajallisuudestakin eniten. Hyvin syvä ihmissuhde kyseessä. Olin kyllä niin friikki, että suorastaan usein ajattelin hyvin m
Lue lisää

Havainnointitaipumuksen ehdollistuminen ja psykososiaalinen kuormitus

 Tänään just omia kokemuksia miettiessä pohdin, että ihmisten seurassa ollessani olen jonkin verran muuttunut rennommaksi, mitä tulee sosiaaliseen stressiin. Erityisesti olen laittanut merkille havainnointitaipumuksiani sosiaalisissa ympäristöissä. Olen varsin kriittinen itseäni kohtaan sosiaalista vastuuta kokien - kontrollointitaipumukseni on osoittanut, miten ajattelen sisäisesti eri tilanteissa, ja miten reflektoin ja analysoin eräällä tavalla puoliautomaattisesti, miten ryhmässä ihmiset vaikuttavat toisiinsa. Koska olen tarkkailija ryhmätilanteissa, oma osuuteni sosiaalisesti voi jäädä suppeammaksi, mitä tulee mahdollisuuteeni osallistua  keskusteluun ja ylipäätään muodostaa kommentteja osuviin väleihin nopean keskustelun tahdissa spontaanisti. Toinen asia taas on vähän samaa sivuten, millä tavalla havainnointitekniikkani on ehdollistunut muun muassa traumaattisten kokemuksien myötä verraten siihen aikaan, kun olin alle teini-ikäinen. Teini-iän jälkeen havainnointini on perustunut
Lue lisää

Minän rajat psyykkisen tasapainon säätelijänä

 Ihmisen psyykettä suojelevat ulkopuolisilta vaikutteilta minän rajat. Mutta jos ihminen on aina epätäydellinen ja keskeneräinen, niin ehkä myös minän rajat muuntuvat ja kehittyvät, liittyen ihmisen kehityskriiseihin, arjen toimintaan ja ihmissuhteiden tarjoamaan joko henkiseen tukeen tai toisessa päässä sellaiseen ilmiöön, jossa minän rajat ovat koetuksella. Traumaattisia muistoja ylläpitävä ihmissuhde kenties heikentää psyyken suojaavia tekijöitä ajattelun ja emotionaalisten negatiivisten teemojen ehdollistuessa osaksi persoonallisuuden rakenteita. Tällöin ihmisen mieli saattaakin aspektoida psyykkisestä traumasta johtuvaa yliherkkyyttä siinä määrin jopa kaikkien elämänalueiden ihmissuhteisiin, että uupumuksen riski kasvaa, samoin myös yliherkkyydestä johtuva perfektionistinen asenne esimerkiksi työelämässä liittyen asioiden keskeneräisyyden sietämiseen, ja johtaen eettiseen stressiin, kun huomaakin että on itse riittämätön. Mutta todellisuudessahan ihminen on aina epätäydellinen ja
Lue lisää