Mielen toimintojen / persoonallisuuden integroitumisesta

 Jonkin verran miettiny Suomessa ei käytössä olevaa dissosiaatiohäiriötä sivuavaa "integraalihäiriötä". Tuolla termillä on korvattu ainakin Japanissa skitsofreniadiagnosointi. 

Ehkä integraalihäiriö ilmenee sekä mielenterveyden monissa häiriöissä sekä neuropsykiatrisissa teemoissa. Pohja tässä integraalihäiriössä lienee käytännössä osin persoonallisuuspohjainen / neurologinen. Osin myös kognitiivisia / emotionaalia toimintoja saattaa vääristää mieleen omaksi saarekkeekseen "kapseloitunut trauma". Dissosiaatiohäiriön teemasta youtubesta löytyy psykiatri Anssi Leikolan luentovideoita liittyen emotionaaliseen traumaan ja polyvagaaliseen teoriaan. Hän puhuu myös omasta dissosiaatiohäiriöstä ja siitä toipumisesta.

Itselläni on ollut selkeästi integraalihäiriön / dissosiaation kaltaisia haasteita. Käsiteltyäni pitkään haasteisiini, traumaattisiin kokemuksiini liittyneitä traumoja, huomaan olevani nykytilanteessa stressikuormituksesta palautumista ajatellen paremmalla tasolla. En jää enää niinkään miettimään tilanteiden vaihtuessa edellisiä asioita tai tuntemuksia ja uuden asian tai tunteen / sosiaalisen tilanteen käsittely onnistuu jouheammin omassa asia ja tilannekontekstissa. Myös sosiaalinen vuorovaikutus on joustavampaa ja miellyttävämpää. 

Nuoremmalla iällä oli monesti omaan käyttäytymiseen liittyvää suhteuttamisen hankaluutta. Silloin tuli mietittyä neuroottisluonteisesti, OCD-häiriölle tyypillisesti, onko aiheuttanut jotain erityisen hankalia tunteita tahtomattaan muille ihmisille. Jotain tilannetta saattoi miettiä viikkojakin, vaikka saattoi toisaalta tiedostaa, ettei mitään erityisen ikävää olisi sanonut kuitenkaan. Traumoista vapautuminen on ollut myös kumppanini ansiota. Asioiden vertaiskäsittely on ollut puolin ja toisin hyvin antoisaa.