Pedagoginen hyvinvointi positiivisen psykologian näkökulmasta; essee

Joni Koskinen

ESSEE: MITEN EDISTÄÄ OPPIMISEN ILOA?                                  01.11.2015

 

Oppimisen ilolla tarkoitetaan siihen liittyviä asioita, jotka hyvin kokonaisvaltaisesti liittyvät opiskelun mielekkyyteen, oppimistuloksiin ja oppijan hyvinvointiin koulussa. Oppimisen ilo liittyy sosiaalisiin ja pedagogisiin tekijöihin, ja myös yksilön temperamenttipiirteisiin. Koska oppimisen ilo ja sen edistäminen riippuu monesta yksittäisesti tekijästä, on tärkeää nähdä se kokonaisuutena, joka muodostuu psyykkisistä, sosiaalisista, kognitiivisista ja emotionaalisista tekijöistä. Myös oppijan motivaatio yhdistettynä toiminnanohjauksellisiin tekijöihin on tärkeä tekijä oppimisen ilon edistämisen ja oppimistulosten parantamisen kannalta.

 

Psykiatrisista häiriöistä ja sairauksista kärsivien oppilaiden oppimisen ilo on myös tärkeä kehittämisprosessi, joka vaatii usein moniammatillista yhteistyötä. Oppijan  motivaatio on avainasemassa, koska motivaatio on ihmismielen sisäsyntyinen ominaisuus. On tietysti yksilön ominaisuuksista riippuvaa, että missä määrin motivaatiota pystytään kehittämään opetushenkilöstön toimesta lisäten samalla oppimisen iloa.

 

Rantalan mukaan tunteet liittyvät vahvasti oppimiseen, ja hän siteeraa Kari Hotakaisen esittämää kysymystä: ”monelta alkaa ilo”? Rantala kytkee oppimisen ilon vahvasti onnistumisen tunteisiin ja edelleen menestykseen. Itse koen vahvasti oppimisen ilon tulevan motivaation kehittymisen myötä, joka syntyy persoonallisista tekijöistä. Tunteiden hallinta, toiminnanohjaukselliset tekijät, sekä oppimisen tapahtuminen epämukavuusalueella kytkeytyvät vahvasti toisiinsa. Rantala toteaa, että tunteita on pidetty oppimisesta erillisenä tekijänä, ja hän sanoo, että oppimista ei voi tapahtua ilman, että oppilas reagoi emotionaalisesti. Itsekin koen tunteet oppimista edistävänä tekijänä, ja kokemuksieni mukaan tunne-elämän jäädyttäminen voi motivaation heikentymisen myötä, sekä kognitiivisten kykyjen heikentymisen myötä johtaa oppimisvaikeuksiin ja sitä kautta oppimistuloksien heikentymiseen, sekä onnistumisen kokemusten vähentymiseen.

Rantalan mukaan pedagoginen rakkaus on ollut esillä kasvatustieteellisessä keskustelussa , mutta koulumaailman tunteiden tutkimus on saanut vähemmän painoarvoa. Itse kokeneena opiskelijana koen tunnetaitojen opetuksen jääneen hyvin vähäiseksi alakoulusta lukioon ja edelleen ammatilliseen koulutukseen. Nähdäkseni tunteet ovat mukana koko oppimisprosessissa alkuvaiheesta alkaen, kuten myös Rantala toteaa.

 

Rantala pitää tärkeänä oppimisen ilon tutkimista aidossa oppimisympäristössä opettajan johdolla. Opettaja voi opetustyönsä ohessa dokumentoida oppimisprosesseja erilaisin välinein. Rantala painottaa erityisesti pedagogisen päiväkirjan merkitystä niin oppituntien kuin välituntienkin ajalta. Itse myös pidän koulun tapahtumien dokumentointia tärkeänä, koska käytännön opetustyön tasolla epäkohdat ja kehittämistä kaipaavat seikat tulevat paremmin esiin. Tämä on myös tärkeää opettajan ja kouluyhteisön henkilökunnan työnohjausta ajatellen. Opettajien työnohjauksella voidaan ulkopuolisesta näkökulmasta käsin arvioida opetustyön laatua ja tuloksellisuutta sekä määritellä kehittämiskohteita.

 

Rantalan mukaan tunteet ja järki ovat toistensa vastakohdat, koska länsimaissa vallitsee tällainen kaksijakoisuus.  Itse ajattelen kuitenkin tunteiden olevan järjen tukitoiminto – ne täydentävät toisiaan oppimisprosessissa, koska tunteet usein kertovat yksilön sisäsyntyisistä tarpeista ja johtavat tiensä myös rationaalisten ajatusten tasolle. Ilman tunteita yksilön emotionaaliset tarpeet ja niistä syntyvät johdetut oppimisprosessiin liittyvät emootiot ja inhimillinen ajattelu sekä vuorovaikutus puuttuisivat. Tunteet, kuten intohimo, toimivat oppimisprosessissa motivoivana tekijänä.

 

Rantalan mukaan kouluympäristössä ei ole niinkään tilaa negatiivisille tunteille. Nähdäkseni negatiivisetkin tunteet kertovat yksilön tarpeista ja ovat myös oppimisen tärkeä tuki psykososiaalisessa mielessä. Sosiaaliset normit voivat rajoittaa yksilön tunneilmaisua, joten oppiminenkin voi joiltain osin estyä yhteiskunnallisten tekijöiden vuoksi. kokemukseni mukaan sivistysvaltioissa oppimisen esteet ovat hyvinkin normisidonnaisia ja rakenteellisista seikoista johtuvia. Esimerkiksi poikien oppiminen on tutkimuksissa todettu joiltain osin vaikeammaksi kuin tyttöjen oppimien.  Tämä johtuu sosiaaliskulttuurisista syistä. Todelliset tunteet ovat ikään kuin tabu riippuen tunteiden ilmaisuun käytettävästä ympäristöstä, mutta koulussa hyvin usein näytellään positiivisia tunteita. Mutta voisi kysyä, että aiheuttavatko yksilöiden sisäiset tunneristiriidat kognitiivisia vaikeuksia. Toisaalta Rantalan mukaan turvallisuus takaa yksilön vapaan tunneilmaisun.

 

Rantalan mukaan temperamenttierot vaikuttavat oppilaiden kykyyn toimia oppitunnilla. Toinen on nopea ja toinen vähän hitaampi. Omien kokemusteni mukaan oppilaat myös pelkäävät vastaavansa väärin, joten opetuksen vuorovaikutteisuus voi tästä syystä kärsiä. Temperamenttierot on huomioitava myös oppimisen iloista ilmapiiriä suunniteltaessa  ja toteutettaessa. Kokemusteni mukaan luokan ryhmäkoko on verrannollinen siihen nähden. millainen oppimisympäristö on iloineen ja haasteineen.  Pieni ryhmäkoko antaa enemmän tilaa kaikenlaisille tunteille, mutta myös johtaa parempiin oppimistuloksiin. Rantalan mukaan arvostelu koulumaailmassa pitäisi perustaa oppilaan osaamispohjaan, ei temperamenttipiirteisiin. Nähdäkseni käyttäytymisen numero on ainut, joka saa pohjautua osin temperamenttipiirteisiin. Nähdäkseni kaikkien oppilaiden on mahdollista kokea koulussa ilon tunteita, opettajalla pitää vain olla valmiudet ohjata oppilaita tunneasteikon eri tunteiden esilletuomisessa. Rantalakin toteaa, että ilon ilmaiseminen on persoonasidonnaista.

 

Mediassa on paljon puhuttu koululaisten viihtymättömyydestä koulussa. Suomalaisten koululaisten oppimistulokset ovat hyviä ja Suomi on useasti ollut kansainvälisessä PISA-vertailussa listan kärkisijoilla. Pyrkimys ymmärtävään oppimiseen on juurikin yhteydessä koulunkäynnin mielekkäänä pitämiseen (Uusitalo-Malmivaara.Kouluhyvinvointi ymmärretään nähdäkseni melko suppeana asiana, koska koulumenestys liitetään yleisesti hyvinvoinnin korkeaan tasoon. Oppimishakuisuus on yhteydessä yleiseen hyvinvointiin (Uusitalo-Malmivaara), mutta nähdäkseni psyykkisen hyvinvoinnin kannalta oppimishakuisuus voi olla riskitekijä psyykkisiin ongelmiin. On siis tarkasteltava oppilaan elämää kokonaisuutena, ja tunnistettava esimerkiksi piilevän ahdistuneisuuden sekä koulu-uupumuksen merkit. Stressinhallinnalla on suuri merkitys oppimisprosesseissa, ja sillä voidaan vaikuttaa hyvinvoinnin säilymiseen etenkin pitkällä aikavälillä.

 

Välttämisorientoituneet nuoret puolestaan ovat myös riskiryhmä, koska he eivät ole sitoutuneet opiskeluun ja heiltä puuttuu oppimisen into (Uusitalo-Malmivaara). Nähdäkseni siis välttämisorientoituneet oppilaat ovat ryhmä, jonka voi olla vaikea opiskella tulevaisuudessakin esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa. On syytä kysyä, että mistä välttämiskäyttäytyminen johtuu, ja miten sen voisi kääntää voimavaraksi ja oppimisen iloksi. Välttämishakuiset nuoret eivät koe opiskelua erityisen stressaavana (Uusitalo-Malmivaara). Nähdäkseni heikko itsetunto ja riittämättömyyden tunteet johtavat välttämiskäyttäytymiseen, kuten toteaa myös Uusitalo-Malmivaara. Välttämiskäyttäytyminen voi muodostua koko koulu-uran  ajan kestäväksi kierteeksi, jossa ongelmat syvenevät koko ajan , jos negatiivista kehitystä ei saada katkaistua. Välttämiskäyttäytyminen voi johtaa myös syrjäytymiseen nuorella iällä.

 

Erilaiset opiskelutyylit tulisi ottaa käyttöön välttämishakuisten oppilaiden pelastamiseksi. Tiedostamattomalla oppimisella on suurempi merkitys kuin ajatellaan. Tiedostamaton oppiminen ei sisällä tietoista oppimisen pyrkimystä ja se ei siis tapahdu epämukavuusalueella. Siihen on myös helppo yhdistää oppimisen ilo ja se voi parhaimmassa tapauksessa puolestaan lisätä oppimishakuisuutta. Erilaiset oppijat on siis otettava huomioon ja opastettava heitä opiskeluteknisissä asioissa. Kognitiivinen kapasiteetti ja muistin alue ja niiden kehittyminen voivat myös hyötyä erilaisista oppimistekniikoista.

 

Koulukiusaaminen on Suomessa koulumaailman suurimpia ongelmia. Se heikentää kouluviihtyvyyttä, heikentää oppimistuloksia, mutta aiheuttaa myös inhimillisiä kärsimyksiä ja kustannuksia yhteiskunnalle. Koulukiusaaminen siis vaikuttaa heikentävästi myös oppimisen ilon tunteeseen. Välttämishakuiset oppilaat muodostavat usein ryhmän, joka keskittyy koulussa turhauduttuaan koulutyön sijaan muiden kiusaamiseen.

 

Kilpailuyhteiskunnan piirteet näkyvät myös koulumaailmassa. Jos koulumenestykseen liittyy muiden päihittämistä ja kilpailua, ne voivat johtaa uupumiseen  (Uusitalo-Malmivaara). Ammattiopistoajoilta muistan, miten pakkomielteinen asia koulumenestyksessä kilpailu voi olla. Oli oltava paras niin käytökseltään kuin arvosanoiltaan. Jälkeenpäin ajateltuna stressitaso oli liian korka, mutta intohimo opiskeluun ja tiedonhankintaan kompensoi sitä. Motivaationi ja oppimisen ilo säilyi tasaisesti  koko ammattiopiston kolmen vuoden opinto-ajan.

 

Motivaatio on oppimisprosessin avain, mutta samalla erittäin vaikea asia. Pitkän prosessin aikana motivaatiotutkijallekin tulee motivaatio- ja jaksamisongelmia (Uusitalo-Malmivaara). Aloittamisen vaikeus on monelle tuttua, vaikka opiskeltava aihe olisi kiintoisakin. Uusitalo-Malmivaara toteaa, että uuden oppiminen vaatii yleensä työtä ja ponnistelua. Oppiminen tapahtuu epämukavuusalueella.

 

Epärealistiset, oman kykyprofiilin vastaiset tavoitteet voivat heikentää motivaatiota. Uusitalo-Malmivaara toteaa, että iso tavoite olisi syytä pilkkoa pienemmiksi osatavoitteiksi, jolloin alkuun pääseminen helpottuu. Jotkut nuoret kaipaavat motivointia ja motivaation löytymistä, kun toiset tarvitsevat apua hyvinvointikysymyksissä (Uusitalo-Malmivaara). Oppilasryhmän erilaiset tarpeet yksilöiden kohdalla tulisi huomioida pedagogiikassa, mutta myös erityisesti luokan ryhmäkoossa. Moni kokee luokkakoot liian suurina ja harmittelevat yksilöllisen ohjauksen puutetta. Ryhmäopiskelussa on vaikea huomioida yksilöitä, kun taas yksityisopetuksessa yksilö saisi kaiken huomion opettajalta. Yksityisopetus on kuitenkin yhteiskunnallisesti ajateltuna mahdotonta toteuttaa yhteiskunnan varoilla. Ryhmäopetuksessa on yksityisopetukseen verrattuna hyviäkin puolia, kuten sosiaalinen vuorovaikutus ja sosiaalisen pääoman muodostuminen.  Yhdessä olo voi olla iloista oppimisen ilon ohella.

 

Erityisopetuksessa on omat haasteensa oppimisen ilon, sekä onnistumisen kokemusten saavuttamisessa. Erityispedagogiikassa tulee ottaa huomioon voimavarat vaikeuksien keskellä. Jokaisella yksilöllä on osaamista, kykyjä, taitoja ja kehittymismahdollisuuksia (Uusitalo-Malmivaara). Vahvuusnäkökulma liittyy sekä humanistisen psykologian että kehityspsykologian tutkimuskenttään (Uusitalo-Malmivaara). Vahvuuksien tunnistaminen ja yksilön hyvinvointi kulkevat käsi kädessä (Uusitalo-Malmivaara). Kognitiivisten kykyjen vahvistaminen on esimerkiksi psykiatrian potilaiden kohdalla mahdollista CRT-terapialla. Kognitiivisten kykyjen käyttö vahvistaa ja kehittää opiskeluvalmiuksia. Psykiatristen potilaiden opiskelu on mahdollista omien voimavarojen mukaan. Opiskelu edistää kuntoutumista ja yleistä hyvinvointia ja elämänlaatua. Henkinen pääoma on myös opiskelun myötä tuleva onnistumisen iloa lisäävä sivutuote.

 

Positiivisella palautteella on aina suuri merkitys oppimisprosessissa, mutta erityisoppilaiden kohdalla pienistäkin edistymisistä on tärkeää antaa positiivista palautetta. Oppilaiden voimavaraohjaus myös korostuu erityisopetuksessa kokonaisvaltaista hyvinvointia ajatellen. Yksilön Hyvinvointi luo kerrannaisvaikutuksia vaikuttaen koko kouluyhteisön hyvinvointiin. Vertaistoiminnalla voidaan myös opiskelun ohella lisätä kouluyhteisön hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä – Ennenkaikkea iloa yhdessä onnistumisista.

 

Opinto-ohjauksella on tärkeä rooli oppijoiden kokonaisvaltaista kehittymistä, tiedon saantia ja oppijaminäkäsityksen muodostumista ajatellen. Oppijaminäkäsitykseen kuuluu myös opittavan asian tärkeys (Uusitalo-Malmivaara). Vanhempien ja opettajien kiinnostus oppilaan edistymiseen lisää motivaatiota ja oppijan käsitystä itsestään oppijana.

 

Oppimisen iloa voivat edistää kaikki kouluyhteisön työntekijät, mutta myös oppilaiden yhteisöllisyys on tärkeässä roolissa. Oppilashuolto auttaa oppilaita vaikeuksissa ja ongelmien tunnistamisessa. Yhteisöllisyys korostuu etenkin oppilaiden ryhmätöissä, joissa työnjako tulisi suorittaa yksilöllisten vahvuuksien teemaa ajatellen. Onnistuminen yhteisössä edellyttää aina avoimuutta ja saumatonta yhteistyötä  kouluyhteisössä. Tasa-arvo ja moniammatillinen henkilöstöosaaminen ovat hyvinvoinnin ja sitä kautta oppimisen ilon perusta.

 

Uusitalo-Malmivaarankin mukaan ympäristön palaute tukee vahvuuksien oivaltamista. Käyttäytymisen ja tunteiden vahvuuksien tunnistaminen ja siihen perustuva palautteenanto on tärkeää (Uusitalo-Malmivaara). Kokemusteni mukaan suomalaisissa kouluissa tunnistetaan helposti oppilaiden negatiivisuus, mutta positiivisuudelle ei aina ole sen ansaitsemaa sijaa. Huono käytös siis huomataan, mutta hyvää käytöstä ei aina huomata. Tämä johtunee siitä, että kouluissa keskitytään opettajien johdolla jatkuvaan kehittymiseen, jolloin onnistumisista ei anneta palautetta joka tilanteessa siinä määrin, että se olisi suotuisaa oppijan kestävien toimintatapojen kehitykselle oppimisprosesseissa.

 

Erityisopetuksen yksi osaryhmä on autismin kirjon henkilöt. Aspergerin syndrooma on oireryhmä, joka määritellään lieväksi autismiksi. Oireyhtymään kuuluu neurobiologista poikkeavuutta, joka yksilöllisesti hieman vaihdellen aiheuttaa laadullisia poikkeavuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen, sekä poikkeavuuksia ja erityispiirteitä kognitiivisiin toimintoihin ja muistiin. AS-syndroomaisilla esiintyy kiinnostusta erilaisiin asioihin, jota kuvataan erityiskiinnostuksen kohteiksi. Erona normaaliin asioista kiinnostumiseen Asperger-henkilöillä, on kiinnostuksen intensiivisyys ja kokonaisvaltainen ajan käytön ja huomion kohdistaminen kiinnostaviin kohteisiin.

 

Miksi yksi lapsi kiinnostuu yhdestä asiasta ja toinen lapsi jostakin muusta? ( Uusitalo-Malmivaara)

 

Asperger-henkilöiden erityisominaisuudet ovat monesti vahvuuksia opiskelusssa. Uusitalo-malmivaaran mukaan kiinnostuksen yhdistyminen oppimishakuisuuteen on suotuisaa oppimisprosessin laadun kannalta (Uusitalo-malmivaara). On todettu, että AS-henkilöiden erityiskiinnostuksen kohteiden hyödyntäminen usein valtavine tietomäärineen auttavat merkittävästi opiskelu- ja työuralla. Olosuhteiden pitää vain olla suotuisat ja ympäristön tulee olla erilaisuutta ymmärtävä. Oppimisen ilo ei aina näy ulospäin  AS-henkilöillä voimakkaan itsekontrollin ja tunteiden ilmaisun vaikeuksien tai sitten vain tunneilmaisusta pidättäytymisen vuoksi. Asperger-henkilöille pienet opetusryhmät ovat tärkeitä, koska heillä on usein tarvetta erityisopetukselle ja yksilölliselle ohjaukselle – myös sosiaalisessa integraatiossa.

 

Pedagogisella rakkaudella tarkoitetaan koulun ympäristössä, yhteisössä ja etenkin opetushenkilöstön ja muun kouluhenkilökunnan opetus- ja kasvatustyössä luomaa ilmapiiriä. Omista kouluajoista muistan yläkouluajan kireän ilmapiirin opettajien keskuudessa lama-ajan pakkolomautusten ja opetusalan säästötoimien keskellä. Pedagogista ilmapiiriä on syytä tarkastella laajana kokonaisuutena, johon vaikuttavat poliittiset päätökset, resurssien kohdentaminen ja koulun muut opetusta koskevat tekijät, kuten opettajien työnohjauksen taso, sekä ryhmäkoot, työskentelyilmapiiri ja oppilaiden erityistarpeet.

 

Pedagoginen rakkaus on erityisen tärkeä asia opettajan kohdatessa kiusaamista oppilaiden keskuudessa, sekä erityisen tuen tarvitsevien oppilaiden opetuksessa ja ohjauksessa. Pedagoginen rakkaus kantaa hedelmää oppilaan elämässä pitkälle tulevaisuuteen ja edelleen kerrannaisvaikutuksena kasvatustyön kautta sukupolvelta toiselle. Ikävät koulumuistot jättävät oppilaalle elinikäisiä ahdistavia muistoja (Määttä-Uusiautti). Nähdäkseni  jatko-opintojenkin kannalta on tärkeää, että opiskelu tuntuu mielekkäältä. Tärkeää olisi, että traumoja ei syntyisi ainakaan siinä määrin, että ne vaikuttavat yksilön mahdollisuuksiin kouluttautua kykyjään vastaavaan ammattiin.

 

Opetusympäristön huono ilmapiiri johtaa huonoihin oppimistuloksiin (Määttä-Uusiautti). Nähdäkseni etenkin yläkoulussa tarvittaisiin enemmän pedagogista rakkautta, mutta myös tarvittaessa moniammatillista yhteistyötä. Moniammatillinen yhteistyö voi olla esimerkiksi erilaisten oppijoiden liiton asiantuntijakonsultaatiota, jos koululla ei ole resursseja tai asiantuntemusta oppimisvaikeuksista. Lisäksi huomionarvoinen seikka on se, että usein psykososiaaliset häiriötekijät yhdistettynä huonoon oppimisilmapiiriin aiheuttavat monesti alisuoriutumisen noidankehän varsinkin erityisoppilailla.

 

Hyvä kasvattaja ei tyydy seuraamaan sivusta, jos oppija tekee yksilölliselle profiililleen sopimattomia valintoja tai laiminlyö mahdollisuuksiaan kasvaa ja kehittyä. Pedagoginen rakkaus on opettamisen tapa (Määttä-Uusiautti). Tästä näkökulmasta päättelen, että oppimisen ilo, motivaatio, kykyjen tunnistaminen ja pedagoginen rakastava ilmapiiri tukevat toinen toisiaan ja muodostavat kokonaisuuden, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Rakkaudellisen asenteen työstämisessä ja kehittämisessä opettajien olisi nähdäkseni analysoitava tiedostamattomia motiivejaan  ja asenteitaan koskien opetustyötä. Myös kognitiivisia toimintoja koskevaa  tietämystä ja käytännön ymmärtämistä ja tiedon soveltamista käytännön opetustyön tasolla olisi hyvä pohtia syvällisesti. Myös opettajan omat muistot kouluajoilta vaikuttavat tiedostamattomasti opetustyössä suhtautumistavassa oppilaisiin. Kuten esseessä otin aiemmin esille todellisten tunteiden ilmaisemattomuuden kouluissa, haluan painottaa sen tärkeyttä myös tässä viitekehyksessä. Pedagoginen rakkaus on ihanteisimmillaan sitä, että kaikkien oppilaiden kaikenlaisille tunteille on tilaa. Samansuuntaisia ajatuksia käsitellään kirjassa ”oppimisen iloa etsimässä, Rantala”. Tällöin pedagoginen rakkaus voi jopa tasoittaa tunteiden voimakkuutta, jotta ne eivät ole uhka – Vaan mahdollisuus oppimisprosesseissa. Rakkaudellisuus yhteydessä lempeään auktoriteettiin on opetustyön kannalta hedelmällisempää kuin pelolla johtaminen oppijayhteisössä.

 

Läsnäolo, läheisyys ja luottamus oppilaan kykyihin on rakkaudellisen suuntautumisen kokonaisuus (Määttä-Uusiautti). Määtän-Uusiautin mukaan pedagogisen rakkauden puuttuminen opetustyössä aiheuttaa oppilaiden kykyjen ja osaamisen mitätöintiä. Omalla opiskelu-urallani olen kokenut hyväksi asiallisuuden ja tunteiden yhdistymisen opettajassa sopivassa mittakaavassa. Tietysti oppilaista muodostuvan ryhmän yhteisökohtainen koheesio yhdistettynä opettajan yksilökohtaisiin ominaisuuksiin vaikuttaa yksilöiden kokemaan mielekkyyteen.

 

Oppilaiden joutuessa vallankäytön kohteiksi, sillä voi olla seurauksia niin oppimisprosesseissa kuin hyvinvoinnin koetussa tasossa (Määttä-Uusiautti). Nähdäkseni tähän liittyen rakentava ja positiivinen vuorovaikutus ovat hyvän oppimisen ja psykososiaalisen hyvinvoinnin lähtökohtia. Yksisuuntainen vuorovaikutus opettajan pitäessä kiinni auktoriteetistaan aiheuttaa ainakin alitajuisia jännitteitä. Jännitteet voivat vaikuttaa opiskelukykyyn alentavasti kognitiivisten resurssien sitoutuessa opiskelun kannalta epäolennaisiin asioihin luoden samalla puitteet turhautumisen tunteille. Määtän-Uusiautin mukaan henkilökohtaisten mielenkiinnon kohteiden huomioimattomuus koulussa on vahingollista (sosiologi Willard Waller). Historia osoittaa, kuinka ihmiset reagoivat joutuessaan vallankäytön kohteiksi (Määttä-Uusiautti). Vallankäyttö on siis nähdäkseni vastakohta pedagogiselle rakkaudelle – tulin tähän johtopäätökseen Määtän-Uusitautin kirjan argumenttien ja omien kokemusten perusteella. Koen myös, että ryhmämuotoisen opetuksen yksilöllisten erojen kompensoiminen on opettajan vastuulla, vaikka opettajien valmiudet ammatillisten ja yksilöllisten ominaisuuksien osalta vaihtelevatkin.

 

Nähdäkseni opettajan tärkein tehtävä on tiedon jakaminen yhdistettynä rakkaudelliseen ja sosiaaliseen näkökulmaan ja asenteeseen. Oppilaan puolestaan tulee suhtautua myönteisesti oppimiseensa (Määttä-Uusiautti). Määtän-Uusiautin mukaan myönteinen asennoituminen voi kylläkin olla myös opettajan pedagogisen rakkauden tulos.

 

Koska oppiminen tapahtuu epämukavuusalueella, niin tietoisesta oppimisesta olisi hyvä siirtyä tiedostamattomaan oppimiseen erilaisten opiskelutekniikoiden avulla. Tietoista ponnistelua tietysti myös tarvitaan, mutta etenkin opettajien kohdatessa motivaatio-ongelmia oppilailla, olisi hyvä tehdä oppiminen etenkin vaikeuksissa olevalle oppilaalle mahdollisimman kuormittamattomaksi. Toisaalta oppimisen ilo syntyy ponnistelun kautta. Samalla opettaja voi pedagogisen rakkauden keinoin edistää tietoista oppimista.

 

 

 

 

 

LOPPUSANAT

 

Tässä esseessäni käsittelin oppimisen iloa, joka integroituu moniin kognitiivisiin, pedagogisiin, yhteisöllisiin, sekä psykososiaalisiin tekijöihin.

 

Käsittelin oppimisen iloa myös erityisoppilaiden näkökulmasta, koska erityisoppilaiden tarpeita ja erityisominaisuuksia tuodaan esille melko harvoin. Oppimisen ilon säilyttämisen kannalta myös tulevaisuutta ajatellen varhainen puuttuminen yksilön ongelmiin olisi tärkeää, mutta kenen tahansa on vaikea ennustaa, kuinka suuriksi ongelmat voivat kasvaa. Oppimisen ja muiden elämänalueiden ongelmat, ainakin pienessä mittakaavassa, ovat osa elämää ja yksilö pärjää niiden kanssa ilman ammattiapua. Suomalaisessa puhumattomuuden kulttuurissa ongelmat voivat ainakin pitkällä aikavälillä paisua niin isoiksi, että niiden selvittely vie aikaa ja aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle. Lisäksi koulukulttuurissa tyypillistä on kilttien ja tunnollisten oppijoiden uupuminen. Tunnollisuutta ja ahkeruutta pidetään kouluhenkilökunnan taholla hyvänä asiana, mutta kääntöpuoli taas on se, että yksilön energiavarat voivat vähentyä huomattavasti pitkällä aikavälillä.

 

Oppimisen ilo on kaikenlaisissa oppimisprosesseissa toimintakykyä kannatteleva tekijä. Oppimisen ilo on välttämätöntä myös elinikäiseen oppimiseen motivoivana tekijänä.

 

 

 

 

 

 

 

LÄHDELUETTELO

 

Positiivisen psykologian voima, Lotta Uusitalo Malmivaara

Oppimisen iloa etsimässä, Taina Rantala

Rakkaus, tunteita, taitoja, tekoja, Kaarina Määttä, Satu Uusiautti