Traumaattisesta kokemuksesta henkiseen pääomaan

 Nuorella iällä vakava traumatisoituminen johtaa psykososiaalisen kehityksen kannalta erityisempiin haasteisiin kuin myöhemmin aikuisiällä tapahtuva traumaattiseen aspektiin yltävä kokemus. Nuorella iällä ihmisen psyykkinen ja sosiaalinen kehitys on voimakkaassa kehitysvaiheessa, jossa resilienssi ei vastaa ehyemmän aikuisen kykyä palautua traumaattisesta kriisistä. Toisaalta nuorena koettu vakava traumatisoituminen voi parhaimmillaan kokemusten työstämisen mahdollisuuden myötä olla myöhemmin aikuisiällä merkittävä voimavara. Traumaattinen kokemus vaikuttaa mielen toimintojen integraatioon, jolloin oman henkilökohtaisen kokemustaustani mukaan käytännössä etenkin sosiaalisen toimintakyvyn puolella ahdistuneisuus voi liittyä suhteellisen pieniinkin säröihin ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Liittyy kenties menettämisen tai hylkäämisen pelkoon tai pelkoon tilanteen muodostumisessa jollain tavalla sosiaalisesti kestämättömäksi. Myös liialliseen vaativuuteen itseä kohtaan ja mahdolliseen sosiaalisen vastuuntunnon liialliseen korostumiseen lienee hyvä kiinnittää mahdollisuuksien mukaan erityistä huomiota.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Havainnointitaipumuksen ehdollistuminen ja psykososiaalinen kuormitus

Tunne-elämä indikoi ihmisen epätäydellisyyttä

Minän rajat psyykkisen tasapainon säätelijänä